Vihollinen

Joensuussa, JoulukuussaKerran kirjaa lukeissan’Aivan vaivuin aatoksiini,Selvinnyt en käydessän’;Mietin miten Suomen sulhotEnnen muinoin olit urhot.

Asuntoni kaupungistaOli vähän syrjässä;Kun nyt tulin kaupunkihinMitä näin mä voimassa?Aivan niin kuin ennen luulinSodan, sen nyt näin ja kuulin.

Hevoset kuin hurjat kiitääPitkin kenttää miehineen,Toiset parkuu, toiset huutaaToiset kuuluu voittaneen;Läiske, kalske, pauke, jyske,Se on vasta aika ryske.

Tuolla kuuluu soma soitto,Täällä torven toitotus;Tuolla miestä kannetahan,Ei sen kuulu voivotus;Tarpeekseenko lie jo saanut,Tappelusta hän on laannut.

Kenen kanssa Suomi koettaa,Sitä turhaan aattelin;Saappas nähdä, josko voittaaSuomi, niinkuin ennenkin.Veri kiehui suonissani,Juoksin sotaan innossani.

Mutta peräydyin, kun kuulinKenen kanssa taistellaan;Aatteissani näin mä luulin:Suomi kohta voitetaan.Viina, viina voiton vaatiMarkkinoissa miehet kaati.