Kaledonia

Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat:siell’ uhkeita tuoksuja, lounainen, tuot!Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat,sanajalkain ja ginstien kätkemät vuot.Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin,miss’ siimeissä mulla on mökki ja lies;haan kielojen keskellä useinpa ehtoinkäen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties!

Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat,Kaledoniass’ siuhuvat raittihit säät!Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat:vain sortoa siellä ja orjuutta näät!Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat,ne hyljätä voit, Kaledonian mies;kuin tunturin tuulten on retkesi reimat,ja on ainoa kahlehes armahan ies!