Maanpakolainen

”Vain turvaks lain ja kuninkaanme Skotlannista lähtiin;vain teillä lain ja kuninkaanme Iirin-rannat nähtiin,kulta,me Iirin-rannat nähtiin.

”Min uljuus voi, se tehtihin,mut turhaks kääntyi koitos.Nyt lempi jää ja synnyinmaa,taa merten lähden loitos,kulta,taa merten lähden loitos!”

Hän katseen Iirin-rantaan loi,miss’ salaa vuotti haaksi;hän ratsuaan löi ohjaksin:”Hyvästi ainiaaksi!Kulta,hyvästi ainiaaksi!”

Soturit palaa, merimiestaas kotiin purttaan johtaa;mut iäks armaan kadotin,en koskaan häntä kohtaa.Kulta,sua koskaan en mä kohtaa!

Kun hämärtyy, ja tyynnä maajo uneen vaipuu illoin,hänt’ aatellen, mi kauas läks,mä yksin itken silloin.Kulta,sua yksin itken silloin!