Yhöllen Rakastetullen Tytöllen

Se miesi on miekoinen mielestään vielä,(Hään ihtesäk Jumalan julkiseks’ luulee)Kuin vieressäis istuu, ja keviäll’ kielell’Kultansa kuulee.

Suullas ja naurollais viettelet mielen.Sytämein syttyy, ja mieleni muuttuu!Nähten sun silmäis – niin katoa kielein,Ja puheini puuttuu.

Mun eäni se vaipuu – jo taipuu mun piä!Tulet ne tuimentaa silmäin ja luuloin;En ketäänmä kuule, en ketään mä niä!Korvian on kuuro.

Tuima on tuskain, ja murheet mun muokkaa;Raukaisoo ruumiin – jo tahtokin taipuu!Helpe kuin heinä, viel’ henkeini huokaa,– Kunnek se vaipuu.