Häme

Oi katsos harjua korkeaaJa katsos peltoja noita.Ves’vyötä katsos valtavaaJa kuuntele kuusikoita,Suvitaivohon sitten silmäs luo –Kuva Hämeen sulla on tuo.

Ja katsos neittä, mi harjullaanTai lainehen kesken laulaa,Sinisilmää katso ja sorjuuttaan,Ja keltakutria, kaulaa!Sen tunteet tunne ja lempeään,Oi, Hämeen tyttö on hän!

Ja kuule vielä, kun kulkeissasSävel tuttava soi salotieltä,Saat riemua uutta ja lohtua taas –Se Suomen on, Suomen on kieltä!Omin äänin, vierahat yllättäin,Se ain’ on laulanut näin!

Ja sitten nähkös sä kansa tää,Sen jäykkyytt, älkösi pilkkaa!Maat tähkivän näet, ah, monta nääHien nieli ja hurmehen tilkkaa. –Se taistoa – yössäkin – koittanut on,Mut sen jäykkyys voittanut on.

Ja kuulitkos kertoman kauneimman –Se jäänyt on kansan suuhun –Kun ensi alkehet oppiaan –Ens’ kirjan – piirsi se puuhun!Mit’ uskoa miekoin maahan kaas’,Se aarteekseen tuli taas. –

Ja yössä myöskin se johdokseenSai taian vaan sekä loihdun,Mut katsos kuinka jo korvalleenSe nostavi tiedon soihdun! –Häme herttainen! Ole onnekas ain’Tätä soihtua valvo vain.