Äiti unhotettu

Äidillä köyhällä mökki on tuollaSuon hallaisen laidassa luotehen puolla.Siellä se vanha nyt huokaileeJa viimeistä matkaansa valmistelee.

Miksi hän huokaa, mi painavi mieltä,Vai ootko sä eksynyt taivahan tieltä?Lapseni, poikani onneton tieMun sieluni murtaa ja rauhani vie.

Orjana synnin se sielunsa hukkaa.Mä kasvatin häntä kuin kaunista kukkaa,Vaalin ja hoidin ja Herralle veinJa kaikkeni koitin ja parhaani tein.

Palkaksi saan nyt haavat ja vaivat,Kun kieltäjät kalliini kiedotuks’ saivat.Niin, hyvä Jeesus, hän hylkäsi sunJa mailmalle lähti ja unhotti mun.

Siellä nyt lyövät ja pieksevät häntäHimon tuulet ja tuonelan tuisku ja räntä,Sielunsa sortuu ja ruumiinsa myös.Oi turhaanko, Jeesus, sä teit hyvät työs!

Auta, ett’ ei sitä maailma hukkaaMun sieluni aarretta, sydämeni kukkaa!Vaikka jo kauvaksi eksynyt ois,Viel’ etsi se sieltä ja kuljeta pois!

Näin sydän mietti ja näin sanat kulkiJa rakkaus puhtahin puhkesi julki.Mutta se laps’ sydänrukousten,Hän istuvi seurassa pilkkaajien.