Kansojen murhaa, kansojen rauhaa

Toivoa on täynnä ihmiskunta,Onnest’ alkavasta nähdään unta.Niin heille onnen ihmesaaretHelmeillen jo heloittaa,Joille rauhan taivaankaaretValaa punaa, purppuraa.Siellä taukoo voihke, voiJa kansat nauttii rauhaa, rauhaa.Näin uskottiin, mut kuulkaa oi,Nyt kuoleman myrskyt pauhaa.

Riemuittiin: nyt onnen kirkkaat kuvatVihdoinkin ne tosiks’ toteentuvat.Ja järki, tiede, taidot suuretOnnen eloon elvyttää;Niistä onnen pohjajuuretJuovat voimaa, elämää;Sivistys se kaiken voi,Nuo uskot muut on tyhjää, turhaa.Maa sivistyi, mut torvet soiNyt murhaa, oi kansojen murhaa.

Yksi ainoa ol’ este vieläKansakuntain tosi-onnen tiellä;Tuo Jehova ja kristinuskoSynteineen ja armoineen.Silloin koittaa aamurusko,Nuot kun jäävät unheeseen.Ajan tuon niin koittaa koi,Nyt kansat nauttii onnenrauhaa?Oi ei, nyt sotatorvet soiJa kuolemanpasuunat pauhaa.

Kansakunnat joutuneet on harhaan,Tiet’ ei löynneet onnen ruusutarhaan.Kun vihan kuisketta he kuuliArmon ihmeet unhottain,Yöhön uupui, vaikka luuliValoon kulkevansa vain.Siks’ sen sammui päivänkoiJa siks’ sen rauhantoiveet turhaa.Niin, siksi vihantorvet soiNyt murhaa, oi kansojen murhaa.

Ken nyt voisi päättää vaivat vaikeet,Häädetyks’ sais murhat, murha-aikeet?Vain hän, jok’ itsens’ uhriks’ antoiToisten tähden kuolemaan,Hän, mi mailman synnit kantoi,Astui taivaan kunniaan.Omiaan Hän vartioiAin’ hoivaten ja hellin valvoo.Se kansa vaarat välttää voi,Ken Jeesusta uskossa palvoo.

Rakkauden lämmön luo hän meihinSynnin korpitiellä jäähtyneihin.Hän yksin onnenmaahan ohjaaTaivaan rakkaudellaan.Muuta perustaa ja pohjaaOnnella ei olekaan.Käykäämme siis kilpaillenJo rakkauden lähteen luoksi!Jos kansat joisi vettä sen,Jo kuivuisi verinen vuoksi.

Kristus kuninkaakses ota, kansa!Nöyrry johtoon hänen valtikkansa!Niin silloin aika alkaa uusi,Elämään sun kulkee ties,Riemulaulut täyttää suusi,Viel’ oot vaivain matkamies,Vielä kuuluu voihke, voiJa sodan hirmumyrskyt pauhaa.Oi silloin toivon kannel soi,Soi rauhaa, oi kansojen rauhaa.