Kirkkomatkalla

Veit rahtikuormaa tästä,Mä astelin kirkolta päin;Ja tie oli pitkä ja raskas,Mut rinnalles minä jäin.

Me – kaks hovin köyhää orjaaKahen kaupat jo teimme niin.Kaks tyhjää kättä yhteenElinaiaksi liitettiin.

Ja eikö nyt tunnu aivan,Kuin taas sama aamu ois?– Mut nyt on harmaja pääsi,Ja multa on viehkeys pois!

Nyt vanhukset kirkolta ajaaTätä tietä kieseissään;Nyt omaa maatasi kynnät,Ja tyyneks iltamme nään.

Oli matka pitkä ja raskas,Mut teimme sen käsikkäin –Sua, kumppali, kaikesta siunaan,Oma armahin ystäväin!